Kuvia Viirusta ihan nuorena kissana. Viiru oli kyllä tosikiva kissa, samoin on kyllä veljensä Pesonenkin oikein kiva kissa. Viiru oli lempeä, ystävällinen, luottavainen, leikkisä, sylissä viihtyvä, silityksistä ja rapsutuksista pitävä isokokoinen maatiaiskolli. Parhaimmillaan Viiru painoi 10,4 kg. Se ei silti ollut läski, vaan iso, pitkät jalat ja pitkä kroppa. Vieläkin välillä tulee kyyneleitä silmänurkkiin kun muistelee sen kilttiä karvaista olemusta.
2 kommenttia:
Oikein komea kollipoika Viiru olikin. Edesmenneitä eläinystäviä on haikea muistella, vielä vuosien jälkeenkin.
Lapsuudenkodissa oli meilläkin samalla värityksellä varustettu kolli. Ei sekään läski ollut, kookas kylläkin. (Ja eivät kissat ole läskejä!)
Psst... Teille olisi tunnustus:)
Lähetä kommentti