Heinä-elokuussa 2017 alkoi pihallamme kuljeskella mustavalkoinen kissa. Se viihtyi pihassamme hyvin, oli ystävällinen ja kehräsi ja hiemaili. En antanut sille mitään ruokaa. Kun se alkoi oleilemaan yhä vaan enemmän ja enemmän pihapiirissämme, otin viimein selvää kissan omistajasta. Soitin omistajalle, joka antoi luvan ruokkia kissaa ja sovimme, että omistaja hakee kissan pois. Niin tapahtuikin ja kissa oli monta viikkoa poissa näkyvistämme. Kun se sitten taas tuli pihaan, se oli todella laihtunut, kylkiluut tuntuivat kun sitä silitteli. Kissa oli niin nääntynyt ja nälkäinen, että se söi lintujen ruokintapaikalta maahan pudonnutta talia!! Yritin jälleen saada yhteyden omistajaan, mutta en saanut vastausta puheluun enkä tekstiviesteihin.
Aloin ruokkimaan kissaa ensin pienin annoksin. Se söi kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa, ja huomasihan sen, että kissasta ei oltu huolehdittu, ruokittu tai hoivattu. Kului viikkoja ja vähitellen totuimme kissaan ja se meihin.
Kävi ilmi, että kissan omistaja oli muuttanut pois ja jättänyt kissan jälkeensä! Uskomatonta, että tällaisia "kesäkissan" ottajia on oikeasti olemassa. No, Katti siis adoptoi itsensä meille. Annoin kissalle nimeksi Katti, koska omistaja ei kertonut minulle kissan nimeä, kun sitä kysyin. Katti on alusta alkaen ollut sisäsiisti, se löysi heti kissavessan, joka meillä on edelleen tyttären kissan vierailuja varten.
Meillä on siis taas kissa, Katti. (Omistaja asui parinsadan metrin päässä meidän paikastamme.)
Tänään 8.2.2018 menemme eläinlääkärille, koska Katti ei ole syönyt tai juonut 6.2. iltayön jälkeen. Se vain lepää, ei suostu syömään tai juomaan. Toivottavasti vaiva on sellainen, että se hoituu hellällä hoivalla ja sopivalla lääkkeellä.